Arboretum
Sarvilinnan puutarha, arboretum, rakennettiin karulle kalliolle. Puutarhan perussuunnittelu, louhinnat, hiekkakäytävät ja kivipengermät vaativat aikoinaan paljon työtä. Saareen ajettiin talvikausin lasteittain maata hevoskuormilla. Puutarhan suunnitelma rakennettiin laajan ulkomaisen aineiston sekä silloisen maankuulun puutarhuri Paul Olssonin kanssa.
Parhaimmillaan Sarvilinnan arboretumissa oli noin 2000 lajiketta. Nyttemmin osa kasveista on kuollut kuivuuteen; puita ja pensaita on jäljellä noin 350. Puutarhassa kasvavat yhä Suomen suurimmat koreantuijat, douglaskuusia, alppiruusuja ja monia jalopuita ja -pensaita. Saaren puutarhanhoidon haasteet ovat kuivuus ja kovat tuulet. Hiekkakäytävien ja pengermien lomassa ovat viihtyneet vain saariston kovia oloja kestävät kasvilajit.
Kauriiden jälkeinen aika
Sarvilinnan kukkaloistoon on nykyisin mahdollista tutustua ainoastaan valokuvien välityksellä. Metsäkauriiden ja valkohäntäkauriiden nopea leviäminen viime vuosina on merkinnyt katastrofia arboretumille ja puutarhalle. Näiden suloisten otusten ravinnoksi kelpaa kaikki, eloonjäämiskamppailussa ei estetiikalla ole sijaa. Nykyisin resurssein vain puutarha-arkkitehtuurin suojaamiseen on mahdollisuuksia.
